Tieto- ja viestintätekniikan käyttö vammaistyön lähihoitajien koulutusohjelmassa
Johdanto
Virtuaalikoulun kehittäminen oli osa valtakunnallista tietoyhteiskuntaohjelmaa, jolloin myös sosiaali- ja terveysalalla alettiin kehittää sähköisiä oppimisympäristöjä. Verkko-opetusta ja -opiskelua kehitettiin paikallisissa, alueellisissa ja valtakunnallisissa virtuaalikouluhankkeissa, joista ensimmäiset aloitettiin vuonna 2000. Visiona oli, että tulevaisuudessa virtuaalikoulu mahdollistaa erilaajuisten kurssien, arvosanojen ja tutkintojen suorittamisen etäopiskeluna sekä tarjoaa verkko-opetuksen ratkaisuja ja palveluja lähiopetuksen tueksi.
Virtuaalikouluhankeen seurauksena alettiin myös kehittää yksittäisten koulutusohjelmien opetusta ja oppimisympäristöjä. Kokkolan sosiaali- ja terveysalan opisto oli mukana kehittämässä vuonna 2006 vammaistyön valtakunnallista koulutusohjelmaa verkostoituen Rovaniemen, Jyväskylän ja Ylivieskan vastaavien oppilaitosten kanssa. Itse olin hankkeessa mukana koulutusohjelman ryhmäohjaajana ja opettajana sekä oppilaitoksemme virtuaalitiimin edustajana.
Vammaistyössä tarvitaan tällä hetkellä työntekijöitä, mutta vain muutama opiskelija valitsee kyseisen koulutusohjelman. Oppilaitokselle ei ole taloudellisesti kannattavaa järjestää opetusta alle kymmenen hengen ryhmille. Sähköinen ja työvaltainen opiskelutapa mahdollisti opetuksen järjestämisen alle viiden hengen ryhmälle.
Tieto ja viestintätekniikka oppimisen välineenä
Tieto- ja viestintätekniikan käytetään oppimisessa, koska se motivoi ja innostaa opiskelijoita. Ajatellaan, että teknologian avulla voidaan luoda sellaisia oppimisympäristöjä, joissa opiskelija viihtyy ja oppiminen on hauskaa. Hanna Salovaaran (2006) mukaan teknologiaperusteisessa oppimisympäristössä oppijalta vaaditaan totutuista toimintatavoista poikkeavaa oppimisen strategiaa. Osa oppimisen ohjaamiseen liittyvästä vastuusta siirtyy opettajalta opiskelijalle, sillä verkkoympäristö antaa opiskelijan edetä ja käyttää aikaansa joustavammin. Kun opiskelija opiskelee ensimmäistä kertaa verkkokurssilla, hänellä ei välttämättä ole selkeää käsitystä siitä, miten verkkomateriaalia jäsennetään ja miten verkkokeskusteluun osallistutaan.
Wikipedian mukaa tieto- ja viestintätekniikka on tehokas oppimisen väline. Sen avulla voidaan herättää kiinnostusta ja motivoida sitoutumaan opittavaan asiaan. Tietotekniikan hyvin suunnitellulla käytöllä ja tarkoituksenmukaisella työskentelyn arvioinnilla voidaan myös ohjata oppilasta toivotunlaisiin oppimistuloksiin. Erityisesti oppimisvaikeuksista kärsivät oppilaat voivat hyötyä oppimisprosessia tukevasta teknologiasta. (Tieto- ja viestintäteknologian opetuskäyttö)
Tietoteknologia voi myös helpottaa sekä opettajan että opiskelijan työtä. Bransfordin, Brownin ja Cockingin (toim.) (2000) teoksessa How people learn esitetään, että tietokone ja teknologia helpottaa opettajaa palautteen antamisessa. Sawyerin (2006) The Cambridge handbook of the learning sciences –teoksessa kuvataan, miten tietokoneen avulla voidaan tehdä abstraktit asiat konkreettiseksi ja tietotekniset työkalut mahdollistavat asioiden esittämisen visuaalisella ja verbaalisella tavalla. Tietotekniikan avulla opiskelijat voivat kehittää ymmärtämystään ja hyötyä yhteistoiminnallisesta oppimisesta.
Verkko- ja työssäoppimispainotteinen vammaistyön koulutusohjelma
Vammaistyön koulutusohjelman laajuus on 40 opintoviikkoa, johon siirrytään Kasvun tukemisen ja ohjauksen (16 ov), Hoidon- ja huolenpidon (22 ov) sekä Kuntoutumisen tukemisen (12 ov) opintojen jälkeen. Opiskelu tapahtuu tehtäviä tehden ja olemalla työssäoppimassa erilaisissa vammaistyön työpaikoilla. Ideana oli, että opiskelijat ovat kolme päivää viikossa työssäoppimassa ja tekevät tehtäviä kahtena päivänä.
Kokeilun ensimmäisenä vuonna Rovaniemi vetäytyi hankkeesta osallistuttuaan pelkästään opetussuunnitelman tekemiseen, mutta Jyväskylä, Kokkola ja Ylivieska järjestivät yhteistyössä opetuksen. Myös Jyväskylä ja Ylivieska jäivät pois yhteistyöstä toisena vuotena, ja nyt Kokkola toteuttaa yksin koulutusohjelmaa opiskelijoilleen.
Tässä koulutusohjelmassa on työssäoppimista kaiken kaikkiaan 20 opintoviikkoa ja kirjallisia tehtäviä on yhteensä 32.
Ohessa on kokeilun Moodle – alustan etusivulla oleva instruktio, joihin myös vierailijat pääsevät tutustumaan:
”Tämän koulutusohjelman perusajatus on, että työssäoppiminen ja etätehtävät suoritetaan samanaikaisesti, jotta ne tukisivat toisiaan. Opiskelu koostuu 4 jaksosta, johon kuhunkin kuuluu lähiopetusta, työssäoppimisjakso ja itsenäistä opiskelua, jotka suoritat etätehtävinä. Ensimmäisen ja viimeisen jakson suoritat tällä verkko-osoitteella. Lähiopetus: Tässä koulutusohjelmassa lähipäiviä on 14. Kokkolassa suoritetaan 7 päivää, Jyväskylässa 5 päivää ja Ylivieskassa 2 päivää. Koulu järjestää sinulle matkat ja asunnon Jyväskylän ja Ylivieskan päiviä varten Etätehtävät: Suoritat etätehtävät verkon kautta. Voit hakea ohjausta ohjaavalta opettajalta ja työpaikkaohjaajalta. Oppimisalustat, mitä tulet käyttämään ovat Moodle ja Optima Työssäoppiminen: Työssäoppiminen jatkuu läpi koko koulutusohjelman. Jokaiseen jaksoon sisältyy 175h työssäoppimista (= 25 päivää x 7h), niin että olet keskimäärin 3 päivää viikossa työssäoppimassa ja muina päivinä teet etätehtäviä tai osallistut lähiopetukseen. Sinulla on työssäoppimisen aikana työpaikkaohjaajan lisäksi ohjaavan opettajan tuki. Ryhmävastaava on Tarja Ingman. Tehtävien sisällön suhteen voit ottaa yhteyttä ohjaaviin opettajiin. Teknistä tukea saat Carin Sundqvistilta.” (Vammaistyön koulutusohjelma) Koulutusohjelman sisältöä ja tehtäviä on päivitetty ja muutettu kokemusten pohjalta. Uusin opetussuunnitelma ja Moodle- ympäristö vaativat avaimen.
Pohdinta
Mielestäni verkko- ja työssäoppimispainotteinen koulutusohjelma on ideana hyvä, mutta se vaatii ohjaavalta opettajalta suurta panosta. Ohjaajien on pidettävä tehtävien palauttamisen määräajoista kiinni, mutta tarvittaessa on joustettava opiskelijoiden elämäntilanteen mukaa. Mielestäni pitäisi olla etukäteen suunnitellut ohjausajat, joissa opiskelijaan voisi olla yhteydessä myös kameran ja kuulokkeiden avulla.
Kymmenen vuotta sitten tietokoneen käyttö opetuksessa herätti kiinnostusta erityisesti poikien keskuudessa. Vammaistyön verkko ja työssäoppispainotteisessa koulutusohjelmassa eräällä opiskelijalla oli oppimisvaikeuksia, mutta mielestäni sähköinen teknologia ei ollut hänelle paras mahdollinen opiskelutapa. Hän ei ole vieläkään saanut tutkintoa suoritettua. Työssäoppimiset hän teki, mutta kaikki etätehtävät ovat tekemättä tai ne ovat ”valmiina tikulla”, mutta ovat jääneet postittamatta.
Ensimmäisen lukukauden aikana vammaistyön opiskelijat noudattavat pääsääntöisesti ohjetta olla kolme päivää työpaikalla ja kaksi päivää tehtäviä tehden, mutta kokemuksen mukaan toisena lukukautena he lupautuvat töihin sijaisiksi ja tehtävät alkavat myöhästyä.
Verkko-opetus vaatii opettajalta tietoteknistä osaamista ja innostusta myös opetuksen sisällölliseen kehittämiseen.
Tässä koulutusohjelmassa erityisesti keskustelu–tehtävät olivat ongelmallisia. Varsinaista keskustelua ei syntynyt. Joku ahkera opiskelija kävi laittamassa mielipiteensä avattuaan keskustelun, mutta muut eivät välttämättä osallistuneet keskusteluun silloin, kun sen aika oli.
Mielestäni opiskelijat eivät riittävästi hyödyntäneet ohjausta. Vain muutama käyttää tätä mahdollisuutta hyväkseen. Myöskään keskustelupalstalla ei käydä tehtävien tekemiseen liittyvää pohdintaa ja yhteistoiminnallinen oppiminen oli vähäistä
Verkko-opiskelu edellyttää paneutumista oppimisalustaan ja muihin verkkotyökaluihin. Opiskelijoille pitää opettaa työkalujen käyttö yhteisellä harjoittelulla, jotta etäopiskelu onnistuu käytännössä. Mikäli opiskelija ei hallitse teknistä menetelmää, voi se aiheuttaa tehtävien tekemisen viivästymistä ja turhautumista. Myös riittävä määrä lähipäiviä tukee opiskelijan oppimista. Jos tuutori jää vain etäiseksi virtuaali-ihmeeksi jossain bittiavaruudessa, voi sillä olla myös vaikutusta oppimistuloksiin.
Palautteella on myös ohjaava ja motivoiva merkitys verkkotehtävien tekemisessä. Opettajan tulee antaa myös kirjallista palautetta. Pelkkä hyväksytty suoritusmerkintä ei anna opiskelijalle tietoa osaamisestaan. Myöskään numeraalinen palaute ei välttämättä anna kuvaa osaamisesta. Vammaistyön opiskelijat kaipasit sanallista palautetta, sillä se osoitti, missä asioissa he olivat onnistuneet ja missä asioissa heidän tulee vielä syventää osaamistaan.
Arviointi verkkotehtävissä on myös haastavaa. Joskus näki, että opiskelija oli suoraan laittanut tekstin Internetistä muuttamatta sitä mitenkään. Tehtävät pyrittiin tekemään sellaisiksi, että ne edellyttivät omaa pohdintaa.
Tämän tehtävän pohdinta koskee myös EDUTOOL –koulutusta, sillä en ole aikaisemmin työskennellyt Wikispaces –ympäristössä, joten tämänkin tehtävän palauttaminen ei aluksi onnistunut, vaikka olin lähipäivänä saamassa tehtävän ohjeita. Toivonkin menetelmän käytön yhteistä harjoitusta.
Lähteet
Bransford, J. D., Brown, A. L. & Cocking, R. R. (Eds.) (2000). How people learn: Brain, mind, and school. Washington: National Academy Press.
Salovaara, H. (2006). Oppimisen strategiat ja teknologiaperustaiset oppimisympäristöt Teoksessa S. Järvelä & P. Häkkinen & E. Lehtinen (Toim.), Oppimisen teoria ja teknologian opetuskäyttö (103-120). WSOY.
Sawyer R. K. (2006). The New Science of Learning. In Sawyer R. K. (Ed.), The Cambridge Handbook of the Learning Sciences. Cambridge: Cambridge University Press.
Johdanto
Virtuaalikoulun kehittäminen oli osa valtakunnallista tietoyhteiskuntaohjelmaa, jolloin myös sosiaali- ja terveysalalla alettiin kehittää sähköisiä oppimisympäristöjä. Verkko-opetusta ja -opiskelua kehitettiin paikallisissa, alueellisissa ja valtakunnallisissa virtuaalikouluhankkeissa, joista ensimmäiset aloitettiin vuonna 2000. Visiona oli, että tulevaisuudessa virtuaalikoulu mahdollistaa erilaajuisten kurssien, arvosanojen ja tutkintojen suorittamisen etäopiskeluna sekä tarjoaa verkko-opetuksen ratkaisuja ja palveluja lähiopetuksen tueksi.
Virtuaalikouluhankeen seurauksena alettiin myös kehittää yksittäisten koulutusohjelmien opetusta ja oppimisympäristöjä. Kokkolan sosiaali- ja terveysalan opisto oli mukana kehittämässä vuonna 2006 vammaistyön valtakunnallista koulutusohjelmaa verkostoituen Rovaniemen, Jyväskylän ja Ylivieskan vastaavien oppilaitosten kanssa. Itse olin hankkeessa mukana koulutusohjelman ryhmäohjaajana ja opettajana sekä oppilaitoksemme virtuaalitiimin edustajana.
Vammaistyössä tarvitaan tällä hetkellä työntekijöitä, mutta vain muutama opiskelija valitsee kyseisen koulutusohjelman. Oppilaitokselle ei ole taloudellisesti kannattavaa järjestää opetusta alle kymmenen hengen ryhmille. Sähköinen ja työvaltainen opiskelutapa mahdollisti opetuksen järjestämisen alle viiden hengen ryhmälle.
Tieto ja viestintätekniikka oppimisen välineenä
Tieto- ja viestintätekniikan käytetään oppimisessa, koska se motivoi ja innostaa opiskelijoita. Ajatellaan, että teknologian avulla voidaan luoda sellaisia oppimisympäristöjä, joissa opiskelija viihtyy ja oppiminen on hauskaa. Hanna Salovaaran (2006) mukaan teknologiaperusteisessa oppimisympäristössä oppijalta vaaditaan totutuista toimintatavoista poikkeavaa oppimisen strategiaa. Osa oppimisen ohjaamiseen liittyvästä vastuusta siirtyy opettajalta opiskelijalle, sillä verkkoympäristö antaa opiskelijan edetä ja käyttää aikaansa joustavammin. Kun opiskelija opiskelee ensimmäistä kertaa verkkokurssilla, hänellä ei välttämättä ole selkeää käsitystä siitä, miten verkkomateriaalia jäsennetään ja miten verkkokeskusteluun osallistutaan.
Wikipedian mukaa tieto- ja viestintätekniikka on tehokas oppimisen väline. Sen avulla voidaan herättää kiinnostusta ja motivoida sitoutumaan opittavaan asiaan. Tietotekniikan hyvin suunnitellulla käytöllä ja tarkoituksenmukaisella työskentelyn arvioinnilla voidaan myös ohjata oppilasta toivotunlaisiin oppimistuloksiin. Erityisesti oppimisvaikeuksista kärsivät oppilaat voivat hyötyä oppimisprosessia tukevasta teknologiasta. (Tieto- ja viestintäteknologian opetuskäyttö)
Tietoteknologia voi myös helpottaa sekä opettajan että opiskelijan työtä. Bransfordin, Brownin ja Cockingin (toim.) (2000) teoksessa How people learn esitetään, että tietokone ja teknologia helpottaa opettajaa palautteen antamisessa. Sawyerin (2006) The Cambridge handbook of the learning sciences –teoksessa kuvataan, miten tietokoneen avulla voidaan tehdä abstraktit asiat konkreettiseksi ja tietotekniset työkalut mahdollistavat asioiden esittämisen visuaalisella ja verbaalisella tavalla. Tietotekniikan avulla opiskelijat voivat kehittää ymmärtämystään ja hyötyä yhteistoiminnallisesta oppimisesta.
Verkko- ja työssäoppimispainotteinen vammaistyön koulutusohjelma
Vammaistyön koulutusohjelman laajuus on 40 opintoviikkoa, johon siirrytään Kasvun tukemisen ja ohjauksen (16 ov), Hoidon- ja huolenpidon (22 ov) sekä Kuntoutumisen tukemisen (12 ov) opintojen jälkeen. Opiskelu tapahtuu tehtäviä tehden ja olemalla työssäoppimassa erilaisissa vammaistyön työpaikoilla. Ideana oli, että opiskelijat ovat kolme päivää viikossa työssäoppimassa ja tekevät tehtäviä kahtena päivänä.
Kokeilun ensimmäisenä vuonna Rovaniemi vetäytyi hankkeesta osallistuttuaan pelkästään opetussuunnitelman tekemiseen, mutta Jyväskylä, Kokkola ja Ylivieska järjestivät yhteistyössä opetuksen. Myös Jyväskylä ja Ylivieska jäivät pois yhteistyöstä toisena vuotena, ja nyt Kokkola toteuttaa yksin koulutusohjelmaa opiskelijoilleen.
Tässä koulutusohjelmassa on työssäoppimista kaiken kaikkiaan 20 opintoviikkoa ja kirjallisia tehtäviä on yhteensä 32.
Ohessa on kokeilun Moodle – alustan etusivulla oleva instruktio, joihin myös vierailijat pääsevät tutustumaan:
”Tämän koulutusohjelman perusajatus on, että työssäoppiminen ja etätehtävät suoritetaan samanaikaisesti, jotta ne tukisivat toisiaan. Opiskelu koostuu 4 jaksosta, johon kuhunkin kuuluu lähiopetusta, työssäoppimisjakso ja itsenäistä opiskelua, jotka suoritat etätehtävinä. Ensimmäisen ja viimeisen jakson suoritat tällä verkko-osoitteella.
Lähiopetus: Tässä koulutusohjelmassa lähipäiviä on 14. Kokkolassa suoritetaan 7 päivää, Jyväskylässa 5 päivää ja Ylivieskassa 2 päivää. Koulu järjestää sinulle matkat ja asunnon Jyväskylän ja Ylivieskan päiviä varten
Etätehtävät: Suoritat etätehtävät verkon kautta. Voit hakea ohjausta ohjaavalta opettajalta ja työpaikkaohjaajalta. Oppimisalustat, mitä tulet käyttämään ovat Moodle ja Optima
Työssäoppiminen: Työssäoppiminen jatkuu läpi koko koulutusohjelman. Jokaiseen jaksoon sisältyy 175h työssäoppimista (= 25 päivää x 7h), niin että olet keskimäärin 3 päivää viikossa työssäoppimassa ja muina päivinä teet etätehtäviä tai osallistut lähiopetukseen. Sinulla on työssäoppimisen aikana työpaikkaohjaajan lisäksi ohjaavan opettajan tuki.
Ryhmävastaava on Tarja Ingman. Tehtävien sisällön suhteen voit ottaa yhteyttä ohjaaviin opettajiin. Teknistä tukea saat Carin Sundqvistilta.”
(Vammaistyön koulutusohjelma)
Koulutusohjelman sisältöä ja tehtäviä on päivitetty ja muutettu kokemusten pohjalta. Uusin opetussuunnitelma ja Moodle- ympäristö vaativat avaimen.
Pohdinta
Mielestäni verkko- ja työssäoppimispainotteinen koulutusohjelma on ideana hyvä, mutta se vaatii ohjaavalta opettajalta suurta panosta. Ohjaajien on pidettävä tehtävien palauttamisen määräajoista kiinni, mutta tarvittaessa on joustettava opiskelijoiden elämäntilanteen mukaa. Mielestäni pitäisi olla etukäteen suunnitellut ohjausajat, joissa opiskelijaan voisi olla yhteydessä myös kameran ja kuulokkeiden avulla.
Kymmenen vuotta sitten tietokoneen käyttö opetuksessa herätti kiinnostusta erityisesti poikien keskuudessa. Vammaistyön verkko ja työssäoppispainotteisessa koulutusohjelmassa eräällä opiskelijalla oli oppimisvaikeuksia, mutta mielestäni sähköinen teknologia ei ollut hänelle paras mahdollinen opiskelutapa. Hän ei ole vieläkään saanut tutkintoa suoritettua. Työssäoppimiset hän teki, mutta kaikki etätehtävät ovat tekemättä tai ne ovat ”valmiina tikulla”, mutta ovat jääneet postittamatta.
Ensimmäisen lukukauden aikana vammaistyön opiskelijat noudattavat pääsääntöisesti ohjetta olla kolme päivää työpaikalla ja kaksi päivää tehtäviä tehden, mutta kokemuksen mukaan toisena lukukautena he lupautuvat töihin sijaisiksi ja tehtävät alkavat myöhästyä.
Verkko-opetus vaatii opettajalta tietoteknistä osaamista ja innostusta myös opetuksen sisällölliseen kehittämiseen.
Tässä koulutusohjelmassa erityisesti keskustelu–tehtävät olivat ongelmallisia. Varsinaista keskustelua ei syntynyt. Joku ahkera opiskelija kävi laittamassa mielipiteensä avattuaan keskustelun, mutta muut eivät välttämättä osallistuneet keskusteluun silloin, kun sen aika oli.
Mielestäni opiskelijat eivät riittävästi hyödyntäneet ohjausta. Vain muutama käyttää tätä mahdollisuutta hyväkseen. Myöskään keskustelupalstalla ei käydä tehtävien tekemiseen liittyvää pohdintaa ja yhteistoiminnallinen oppiminen oli vähäistä
Verkko-opiskelu edellyttää paneutumista oppimisalustaan ja muihin verkkotyökaluihin. Opiskelijoille pitää opettaa työkalujen käyttö yhteisellä harjoittelulla, jotta etäopiskelu onnistuu käytännössä. Mikäli opiskelija ei hallitse teknistä menetelmää, voi se aiheuttaa tehtävien tekemisen viivästymistä ja turhautumista. Myös riittävä määrä lähipäiviä tukee opiskelijan oppimista. Jos tuutori jää vain etäiseksi virtuaali-ihmeeksi jossain bittiavaruudessa, voi sillä olla myös vaikutusta oppimistuloksiin.
Palautteella on myös ohjaava ja motivoiva merkitys verkkotehtävien tekemisessä. Opettajan tulee antaa myös kirjallista palautetta. Pelkkä hyväksytty suoritusmerkintä ei anna opiskelijalle tietoa osaamisestaan. Myöskään numeraalinen palaute ei välttämättä anna kuvaa osaamisesta. Vammaistyön opiskelijat kaipasit sanallista palautetta, sillä se osoitti, missä asioissa he olivat onnistuneet ja missä asioissa heidän tulee vielä syventää osaamistaan.
Arviointi verkkotehtävissä on myös haastavaa. Joskus näki, että opiskelija oli suoraan laittanut tekstin Internetistä muuttamatta sitä mitenkään. Tehtävät pyrittiin tekemään sellaisiksi, että ne edellyttivät omaa pohdintaa.
Tämän tehtävän pohdinta koskee myös EDUTOOL –koulutusta, sillä en ole aikaisemmin työskennellyt Wikispaces –ympäristössä, joten tämänkin tehtävän palauttaminen ei aluksi onnistunut, vaikka olin lähipäivänä saamassa tehtävän ohjeita. Toivonkin menetelmän käytön yhteistä harjoitusta.
Lähteet
Bransford, J. D., Brown, A. L. & Cocking, R. R. (Eds.) (2000). How people learn: Brain, mind, and school. Washington: National Academy Press.
Salovaara, H. (2006). Oppimisen strategiat ja teknologiaperustaiset oppimisympäristöt Teoksessa S. Järvelä & P. Häkkinen & E. Lehtinen (Toim.), Oppimisen teoria ja teknologian opetuskäyttö (103-120). WSOY.
Sawyer R. K. (2006). The New Science of Learning. In Sawyer R. K. (Ed.), The Cambridge Handbook of the Learning Sciences. Cambridge: Cambridge University Press.
Tieto- ja viestintäteknologian opetuskäyttö. Luettu 12.9.2009: http://fi.wikipedia.org/wiki/Tieto-_ja_viestint%C3%A4teknologia
Vammaistyön koulutusohjelma. Luettu 12.9.2009: https://moodle.kpedu.fi/mod/resource/view.php?id=4788